Kartankulman tilkkutäkki: tammikuuta 2015

torstaina, tammikuuta 22, 2015

Amigurumi!

Olen tainnut kerran jos toisenkin painottaa sitä, kuinka meidän perheessämme äiti tekee ne ”hyödylliset käsityöt” ja itse näpertelen jotain ihan muuta. Japanilaiset virkatut pehmohahmot, amigurumit, ovat tästä aika osuva esimerkki. Oikeastaan voisi sanoa että niitä tekemällä innostuin alunperin virkkaamisesta. Lisäksi, amigurumien tekemiseen ei tarvita juuri lainkaan teknistä taitoa vaan yksinkertaisia ketju- ja kiinteitä silmukoita muodostellen pääsee pitkälle ja jopa alusta loppuun.

(Ja jos jopa ketjusilmukoiden teko on vielä oppimatta niin siihenkin löytyy netistä niin sanallisia kuin kuvallisiakin ohjeita ja Youtubesta jopa virkkauksen alkeet -videoita . Itse olen vasenkätinen joten jouduin opettelemaan homman nurinperin Tellervo-open avustuksella ala-asteella, mutta internet auttaa tässäkin niitä joilla ei avustajaa ole: Youtuben virkkauksen alkeet vasenkätiselle englanniksi)

Mollamaija/ enkeli tyttärelle. Lasten leluissa

kannattaa aina käyttää ns. turvanappeja silminä!

Koristehahmoissa käy sitten vaikka pari nappia.

Aluksi tein hahmoja kirjoista löytämieni ohjeiden mukaisesti (kirjastoon, mars!) ja nettiinkin ohjeita alkoi ilmestyä yhä enenevässä määrin amigurumi-villityksen saapuessa Suomeen 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen loppupuolella. Käsityösanasto voi olla joskus vieraalla kielellä hankalahkoa, mutta tässä tapauksessa homman punaisesta langasta sai helposti kiinni englanninkielisissä ohjeissa koska, kuten mainittu, sanastoa on tekotavan helppouden ansiosta niin vähän.

Minulla oli aikoinaan eräs englanninkielinen opaskirja, The Complete Idiot's Guide to Amigurumi, jota voin suositella lämpimästi siinä vaiheessa kun niistä ensimmäisistä malleista tahtoo päästä seuraavalle, vähän luovemmalle tasolle. En muista mistä omani löysin, mutta oheisessa linkissä Amazon.comiin noita näyttäsi vielä olevan kirjoitushetkellä.

Amigurumin idea on yksinkertaisimmillaan näin ..no yksinkertainen!:

Pää on pallo.

Vartalokin on pallo tai sen variaatio.

Kädet ja jalat ovat palloja jotka on "venytetty" virkkaamalla pitkulaisiksi.

..eikä muita osiakaan ole tavattoman vaikea tehdä pallon muotoa varioiden.

Nykyään jaksan harvoin etsiä netistä varsinaisia ohjeita vaan tutkin lähinnä Googlen kuvahakua alkaessani tehdä jotakin tiettyä hahmoa. Näissä kuvahauissa riittää niinkin yksinkertainen sanapari kuin ”amigurumi XXX” (XXX:n tilalle hakemasi eläin/ hahmo, esimerkiksi ”amigurumi teddy bear”). Internetistä kuitenkin löytyy myös varsinaisia ohjeita, tässä pari esimerkkisivustoa:

2000Free Amigurumi Patterns

AllAbout Ami

Nerdigurumi

Kuten esimerkiksi tämä mainio Nerdigurumi-sivusto demostroi, hahmojen ei missään nimessä tarvitse olla perinteisiä nalleja tai edes Japani-vaikutteisia mangajuttuja: jos sopiva malli tai omaa luovuutta löytyy, ei kukaan estä virkkaamasta vaikka Batmania tai Super Marioa! Oma luovin projektini taisi olla toissa marraskuussa toteutettu Halloween-hahmojoukko.

...

Amigurumit ovat muuten hyvä lahjavinkki melkein minkä ikäiselle vastaanottajalle tahansa. Niitä voi tehdä yhtä hyvin avaimenperä- tai laukkumaskoteiksi kuin ihan vauvalle unileluksi – joskin tässä voi olla eroja terminologiassa, mutta menkööt vauvahelistimetkin sun muut tällä kertaa amigurumi-otsikon alle vaikka ovatkin ”vain” virkattuja leluja.

Alla olevia töitä tein vuosia sitten jonkun kirjan ohjeiden mukaan - tai mukaillen.

Taisin alunperin etsiä mallikuvan Halloween-kurpitsalle

"ja siitä se ajatus sitten lähti". Muut mallit ihan oikeasti

vaan syntyivät sitä mukaa kun virkkasin.

Herra ja rouva Hiiri

Wanha joululahja heppatytölle

Luminen ukko, taisi olla ensimmäinen tekemäni

amigurumi-hahmo.

Super-nalle kummipojalle.

Huomaa viitta ja kalsarit!

keskiviikkona, tammikuuta 21, 2015

Joulun tilinpäätös

Vaikka joulu meni jo, tai ehkä juuri siksi, haluan laittaa siitä jonkinlaisen tilinpäätöksen tänne vielä näin tammikuun loppupuoliskolla.

Oma ”hyvä ajatukseni” oli alun perin tehdä kaikki joululahjat sukulaisille itse!

(Käsi ylös, kuka on samalla viattomalla innolla suunnitellut ihan samaa aiempina jouluina, ennen kuin koulu-, työ- tai muut arjen kiireet painavat harrastamisen edelle?!)

Virkkaan muun muassa amigurumi-leluhahmoja ja suvussa on paljon pikkuväkeä. Minulla on iso laatikollinen erilaisia lankoja (kiitoksia vaan, äiti!) ja myös miehen äidiltä olen saanut jonkun verran kankaita ja lankoja. Olisin ihan todella vararikossa, jos olisin ostanut kaiken varastossani olevan käsityömateriaalin itse.

Anopilla oli monta kerää ihan superpehmeää, samettipintaista

lankaa jotka oikein vaativat nalleiksi virkkaamista.

Myös tölkinkansien ympärille virkatut pannunaluset ovat oikein kelpo lahja. Esimerkiksi Pilttipurkin kansista saa näppärän kokoisia alusia, mutta mikään ei estä käyttämästä esimerkiksi kokispullon pikkukorkkeja tai vastaavasti isompien tölkkien kansia, mitä nyt tulee muutenkin hankittua. Toisin päin käännettynä, ehkä ei kannata ihan tämän projektin vuoksi lähteä ostelemaan lavatolkulla kaljaa tai limpparia ;) Tietääkseni pikkukorkkeja saa pusseittain askartelukaupastakin ja ehkäpä naapurit tai sukulaiset voivat pyynnöstä laittaa omiaan talteen (keräsin lasten vauva-aikana äidille varmaan satoja Pilttipurkin kansia!). Muista pestä kannet hyvin! Puuvilla on tähän hyvä lankamateriaali lämmönkestonsa vuoksi, esimerkiksi villa tai tekokuidut saattaisivat kärähtää turhan helposti.

Pilttipurkin kansia sekä kerä keltaista ja valkoista puuvillalankaa.

Lisäksi sain käsityöpersoona Virpi Siiran VMSomAKOPPA-blogista edelleen Facebookista kierrätetyn idean laukuiksi vetoketjutetuista kirjankansista

ja varustelin itseni kuumaliimapistoolilla ja muutamalla poistokirjalla. Kirjastojen poistokirjahyllyt ovat tähän tarkoitukseen lienee fiksumpi osoite kuin oma kirjahylly. Itse löysin kaikkein hienoimmat kannet yliopiston kirjastolta jossa myytiin poistokirjoja (älkää vaan kertoko niille mihin käytin ostamani teokset O_o).

Lasten päiväkodista pyydettiin tuomaan joulukuun ajaksi tonttuhatut lapsille joululauluhetkiä varten. Omalla logiikallani oli helpompaa tehdä uudet kuin käydä penkomassa häkkivarastolta joulutarvikelaatikot sisälle asti. Toiseen löytyi kierrätyskangasta, toisen joustofrotee oli jämäpala aiemmin tekemästäni lastenhameesta.

Tip tap. Tonttuhattuihin ei tarvitse edes kaavaa kun malli

on niin yksinkertainen. Enemmänkin vinkkaan etsimään

netistä "niitä hienoja ja kalliita" lakkeja sillä sitten on

kiva todeta että vastaavan pystyy tekemään ihan itsekin!

..Lopulta tein joululahjapaketteihin pannunalusen tai -pari

Tämä kyllä oli "vahingossa" ihan just meidän keittiön värinen

ja jäi siksi omaan käyttöön.

...sekä läjittäin pikkupehmoja. Kirjankannet ja kuumaliima jäivät toistaiseksi omaksi näpertelyksi, mutta tekniikan kehittyessä voisin laittaa näitä pakettiinkin – ehkä jouluna 2015?!

Kirjoista on poistettu sisällys eli sivut ja liimattu kuuma-

liimapistoolilla takkivetoketju paikalleen.

Niin kuin saumoista näkyy, tekniikka vaatii vielä hieman

harjoittelua. Kuumaliimapyssyn käyttö on kuitenkin

yllättävän helppoa.

Milloinhan olisi liian aikaista alkaa tehdä ensi joulun lahjoja?!

tiistaina, tammikuuta 13, 2015

Äidin kädenjälki

Ennen käsitöitä tehtiin usein paljon enemmän käytännön tarpeen vuoksi, jonka ansiosta lienee helppo ymmärtää mistä loppumaton idea- ja osaamisvarasto kumpuaa. Olenkin jo ylistänyt internetiä ideapankkina, mutta myös oikean, ajattelevan ihmisen apu on usein korvaamatonta. Voin kuvitella ettei käsityöt, kuten mikä tahansa muukaan itselle vieraampi harrastus!, välttämättä kiinnosta joka ainoaa, ja olenkin itse ensimmäisenä myöntämässä etten esimerkiksi jaa ihan sitä samaa innostuksen tasoa pienelektroniikkaa kohtaan perheen miehen kanssa.

Siksipä samanhenkinen ystävä linjan toisessa päässä on ihan hirmuisen kätevä olla olemassa. Vielä parempi, jos toisen maku ja mieltymykset ovat vuosien tuntemisen ansiosta melko hyvin tiedossa. Väittäisin että äidin kädenjälki näkyy meillä jollain tavalla joka ikisessä huoneessa – nimenomaan käsityöjuttujen kautta.

Keittiön kudotut pöytätabletit (oranssi) ja kierrätys-

farkun paloista ommellut farkkutabletit

Olohuoneen pikkuliinat: molempien kuteet värjätty
kasviväreillä (sipulinkuorilla), vasemassa sekaan
kudottu myös pajunoksia.

Eteisen tilaustyömatot ("Äiti, ehtisitkö tekemään meille..")

Koko perheen huovutetut tossut. Tossujen inspiraatio:

Kippuratossut

Huovutetut tossut

Lehtitossut

(alunperin Suuri Käsityö -lehti, 11-12/ 2003)

Pitsipeitto. Tästä näin kuvan jossain käsityö-

kirjassa ja selostin idean Skypen kautta. Osa

pitseistä on jopa "mummin peruja", osa saatuja

ja itsekin lisättyjä. Aika huima!

(Tyynynpäälliset ompelin ja virkkasin itse.)

Lastenhuoneen helmat. Neulottuja mekkoja ja virkattuja hameita.

Joukossa on myös yksi mummon neuloma mekko (raidallinen,

toinen vasemmalla)

Kyllä vain, kuva myös kylppäristä. Mattoja! Ympyrä, perhonen

ja isoäidinneliö. Perhosen leveys on suurimmillaan noin 85 cm

ja idea saatu OmAKoppa-blogista

(http://omakoppa.blogspot.fi/2011/04/perhonen-virkkausohje.html)

jota äitikin seurailee.

...Itsekin olen koettanut varovasti jättää jotain häntä lähelle:

Toissajoulun lahjapaketit odottamassa saajiaan. Nalle siskolle,

pikkuenkeli äidin iloksi. Amigurumit virkkaan yleensä

ilman mitään tiettyjä ohjeita.

maanantaina, tammikuuta 12, 2015

Välimatka

Yleensä kai elämän luonnollinen kehitys kulkee niin että lapset lentävät pesästä jossain vaiheessa aikuistuttuaan. Meillä mentiin tässäkin vähän eri reittiä ja lopulta äiti ja isä muuttivat pois kotoa jopa ennen minua. Pohjoiseen Norjaan lähteneet vanhemmat jättivät siis minut talonvahdiksi ja kyllähän itsekin aikanani sitten siirryin eteenpäin tai - ainakin johonkin suuntaan.

Joka tapauksessa, toistensa kanssa eri maissa asuminen saattaa kuulostaa ensi hätään aika kurjalta, mutta käytännössä voin väittää näkeväni vanhempiani videopuheluiden välityksellä enemmän kuin jos asuisimme esimerkiksi molemmat Suomessa eri kaupungeissa. Posti tuo myös säännöllisesti paketin lapasia, villasukkia ja lastenvaatteita.

(saattaisi luulla että otan pieniä taiteellisia vapauksia ja edes vähän liioittelen näiden määrässä, mutta ehei!)

Uusin lähetys sisälsi jotain melkein jokaiselle: minulle tupla-

eli ontelolapaset (joissa toisella puolella sama kuvio

käänteisin värein!) sekä lapsille kuplia ja revontulia.

Ohjeita lapasiin ja kuvioihin:

Lankapirtti: Tuplalapaset

Villapallo: Kiemuralapasten ohje

Ravelry: Kuplalapaset

2014: Kesätytöt saivat hameen ja housut joiden kangas oli alunperin
ehkä maailman kammottavin anorakki. Tuunaus kunniaan!

Oma siskoni asuu Etelä-Suomessa – koko perhe on

siis todella

Siellä, täällä ja vähän siellätäällä

ripoteltu

pitkin

karttaa.

Muuten, äiti on aina ollut ehdottoman tasapuolinen ja siskon karvaisempi lapsikin saa osansa. Rabbit the Dog saikin joululahjaksi pehmeän paketin:

Mallina tässä on sekoitus DROPS Design -ohjeita:

Tähtikuvio ja muu kuviointi

Koiran pusero (mukailtuna)

Valmis pötkö :)

.. Ja pieni, erittäin katu-uskottava Espanjan rescue-koira tarkenee jälleen

Suomen talvessa.

Vaikka välimatkaa on kolmilukuisia numeroita, kartan toisen kulman asukkaat ovat usein mielessä. Yhteydenpito olisi varmasti säännöllistä jo muutenkin ja varsinkin lasten soitellessa mummille ja ukille. Silti väittäisin juuri yhteisen DIY-harrastuksen sitovan vielä muutaman solmun lisää tähän ketjuun.

perjantaina, tammikuuta 09, 2015

Tiedettä vai taidetta?

Jonkun tyyppinen tekijä saattaa tarvita käsitöiden tekemiseen tarkan kaavan tai mallin jota sitten noudattaa tieteellisen tarkasti alusta loppuun. Itse muodostan aluksi lähinnä jonkinlaisen aihion tai idean ja internet onkin oiva apuväline inspiraation lähteille. Voisin ylpeillä etten tarvitse mitään luovuutta rajoittavia malleja vaan taiteellinen lahjakkuus auttaa hahmottamaan töitä kaavattomasti. Kuitenkin pohjimmainen syy säveltämiseen on se etten välttämättä osaa tai malta tehdä käsityöjuttuja niin tarkasti kuin valmistusohjeet edellyttäisivät. Samasta syystä en muuten osaa tehdä kovin hyvää ruokaa tai varsinkaan leipoa, kakkua tehdessä kun lopputulos kirjaimellisesti lässähtää jos ainesosissa tai tekotavoissa ottaa liikaa taiteellisia vapauksia.

Syyskuussa meillä juhlittiin samaan aikaan kolmekymppiset ja

kolmevuotissynttärit. Kakku oli kuin suoraan 90-luvulta

mandariinilohkoineen ja moniväriströsseleineen!

Aiemmin hahmottelin hieman historiaani ompelukoneen parissa. Lopussa esitelty tunikamekko on todella vapaan taiteellisen flow’n tulosta ja voihan lopputulos olla vähän sen mukainenkin. Otan kuitenkin sen tähän tarkempaan esittelyyn siksi että se mallintaa mainiosti työskentelytapojani ja lähteiden käyttöä.

On siinä pari ihan paidan näköistä kaavaosaa..

Ei se ihan totta tämän vaikeampaa ole!

Meinasin ensin soveltaa jo aiemmin mainittua lastenpaitakaavaa tässäkin työssä (”Samanmallisiahan ne hihat ja kappaleet on!”) mutta rohkenin lopulta piirtämään mallin suoraan kankaalle käyttäen mittaverrokkina vain entistä paitaani. Tunika- ja mekkomalleja kävin ensin ihastelemassa internetissä. Tässä vaiheessa tämäkin muutosvastainen netinkäyttäjä rekisteröityi Pinterestiin ja suosittelen kyllä samaa ihan kaikille! Varsinkin, jos englannin kieli sujuu edes jotenkuten, löytyy helpoilla hakusanoilla vaikka mitä.

Etsin Googlen kuvahaulla mahdollisimman helppojen paitamallien kuvia sillä halusin varmistaa ettei ensimmäinen työ mene pilalle liian monimutkaisten kaavojen takia. Lepakkohihat kiinnostivat koska niissä ei välttämättä tarvita lainkaan erillisiä hihasaumoja vaan etu- ja takakappale tehdään suoraan hihoineen. Esimerkiksi hakusanoilla ”Batwing dress tutorial” löytyi tämä näppärän yksinkertainen ohje:

http://www.mollytov.com/batwing-dress-tutorial/

ja pientä variaatiota hakutuloksissa sai vaihtelemalla hakusanoja!

(vertaa esimerkiksi kaava/ ohje; pattern/ tutorial)

Samaisille syntymäpäiville ompelin myös juhlarekvisiittaa.
Unohdin puoleksi vuodeksi paikalleen ja keräilin hiljaa pois
joulukoristeiden tieltä. Meidän keittiössä on ikuiset bileet!

..Kuitenkin muutaman mutkan kautta jäin ihastelemaan yksinkertaisia laatikkomallin jättipaitoja ja piirtelin lopulta mallin suoraan kankaaseen.
Tulos oli hieno! Tietenkään ”hieno” ja ”ammattimaisen taitavasti tehty” eivät välttämättä korreloi täydellisesti, mutta onhan se nyt hitsi vieköön kivaa pystyä pukemaan ihan julkisesti päälleen jotain itse tehtyä!

torstaina, tammikuuta 08, 2015

Minä ja Singer

Yläasteella käsityönopettajani ei varsinaisesti tainnut arvostaa nuoren Sonjan asennetta koulunkäyntiin. Kässän numero oli viitonen, ainoa laatuaan muuten ihan hyvässä todistuksessa!, enkä muista koskaan suorittaneeni esimerkiksi sitä mystistä ompelukonekorttia josta ikätoverit ovat joskus kertoneet. Kohtuuden nimissä, kuka on muka koskaan pitänyt MITÄÄN kässäntunnilla ommeltua vaatekappaletta oikeassa elämässä päällään?! Itse en muista edes ottaneeni tunnilla valmistunutta ~~tyylikästä~~ jakkupuseroa luokasta kotiin.

Väliin hieman aiheesta poiketen tietoisku: tuo aikoinaan yläasteen nimellä kulkenut oppilaitos on tietenkin nykyään yläkoulu ja huomaan omista yläasteajoistani olevan kohta jo 15 vuotta! Tämä todettuna, Sonjan ja ompelukoneen suhde oli kouluaikojen jälkeen jokusen hetken tauolla ja keskityin muunlaisiin käsityöjuttuihin, milloin mihinkin. Mikä sitten muutti mielen?

(Pieni huomio elämästä: pienten tyttöjen vaatteisiin saa uppoamaan aivan törkeän summan rahaa!)

Ompelukoneeni oli viimeisin syntymäpäivälahja äidiltä (asiaan – ehkä – liittymättä, sain lahjaksi myös tapaturmavakuutuksen). Kuten muissakin töissä, en tykkää tai edes osaa tehdä kaikkea kovin tarkan mallin tai kaavan mukaan. Niinpä esimerkiksi paitakaavanani on nyt palvellut kolmessa erikokoisessa ja -mallisessa työssä sama, alun perinkin miten kuten piirrelty kaava-aihio. Siitä olen sitten muokannut erilaisia variaatioita:

Kaikkien aikojen ensimmäinen itsetehty paita!

Laatu tietysti sen mukaista, onneksi kolmevuotias

käyttää silti ilolla ;)

Lyhythihainen versio

Tunikamekko

Päätin myös hyvästellä teini-
ikäisen itseni jakkupukumuistot
lopullisesti ja ommella itsellenikin
jotain.

(Mekko, kuvattava eikä kuvan laatu
kestä tämän tarkempaa tarkastelua
joten kuvakoko jää edellisiä huomat-
tavasti pienemäksi ;) No, tekemällä
oppii ja jatkossa voin toivoakseni
esitellä paremmin myös tekemiäni
aikuisten vaatteita!)

(Pieni huomio elämästä 2: myös kankaisiin saa uppoamaan aivan törkeän summan rahaa!)

Seuraavaa projektia odotellessa!

keskiviikkona, tammikuuta 07, 2015

Me kartankulmalaiset: esittely

Kuka kertoo?

Tämän blogin kynä, minä-kertoja Sonja, on Savosta Pohjois-Karjalaan kotiutunut humanisti, kahden tyttären äiti ja käsityöharrastaja. Kaksi ensimmäistä selittänevät, miksi kolmas on mainittu vasta vihoviimeisenä: laiskankiireisten kotiäitivuosien ja sitten kirjallisuuden yliopisto-opintojen aloittamisen jälkeen allekirjoittaneen elämä alkaa vasta nyt palautua siihen vaiheeseen että sanoja "vapaa-aika" ja "harrastukset" uskaltaa mainita ääneen ilman ironian häivähdystä.

Ikuinen esikuva ja idea- ja materiaalipankki, se "siellä toisessa kartan kulmassa", on majansa Pohjoiseen Norjaan muuttanut oma äiti. Äidin avustuksella sukat saavat kantapään ja lapaset peukalon, niin metaforisesti kuin ihan kirjaimellisestikin. Yhteydenpito tietokoneen välityksellä kuroo umpeen pitkää fyysistä välimatkaa ja "Kato mitä tein!" taitaa olla yksi käytetyimpiä keskustelunaloituksia.

Mistä ja miten kerrotaan?

Blogini toimiikin osittain samoin kuin tekijöidensä yhteydenpito: täältä löytyy, sanoin ja kuvin, niin valmiita töitä kuin projektikertomuksiakin. Koska internet on ehtymätön ideoiden verkko, eivät kaikki työt ole missään nimessä omia malleja tai keksintöjä. Päinvastoin, pyrin täällä jättämään näkyvän polun töiden intertekstuaalisille lähteille ja linkkivinkit auttavat toivottavasti myös muita omissa projekteissa.

Kartankulmissa muun muassa

neulotaan, virkataan, ommellaan (sekä vaatteita että kaikenlaista muuta) , kudotaan kangaspuilla, tuunataan vanhasta uutta, askarrellaan, kasvivärjätään luonnonmateriaaleilla... Lisäksi sekä Pohjois-Karjalan että Pohjois-Norjan luonto innostaa ajoittain ihastelemaan arjen estetiikkaa: luonnon värit ja materiaalit ovat osa myös monia käsitöitä.

Kotikatu täällä...

... ja siellä. Niin kaukana, mutta samat pohjasävyt löytynevät

sen enempää hakematta molemmista.