Ennen käsitöitä tehtiin usein paljon enemmän käytännön tarpeen vuoksi, jonka ansiosta lienee helppo ymmärtää mistä loppumaton idea- ja osaamisvarasto kumpuaa. Olenkin jo ylistänyt internetiä ideapankkina, mutta myös oikean, ajattelevan ihmisen apu on usein korvaamatonta. Voin kuvitella ettei käsityöt, kuten mikä tahansa muukaan itselle vieraampi harrastus!, välttämättä kiinnosta joka ainoaa, ja olenkin itse ensimmäisenä myöntämässä etten esimerkiksi jaa ihan sitä samaa innostuksen tasoa pienelektroniikkaa kohtaan perheen miehen kanssa.
Siksipä samanhenkinen ystävä linjan toisessa päässä on ihan hirmuisen kätevä olla olemassa. Vielä parempi, jos toisen maku ja mieltymykset ovat vuosien tuntemisen ansiosta melko hyvin tiedossa. Väittäisin että äidin kädenjälki näkyy meillä jollain tavalla joka ikisessä huoneessa – nimenomaan käsityöjuttujen kautta.
Keittiön kudotut pöytätabletit (oranssi) ja kierrätys-
farkun paloista ommellut farkkutabletit
© Sonja S.
|
|
Eteisen tilaustyömatot ("Äiti, ehtisitkö tekemään meille..")
Koko perheen huovutetut tossut. Tossujen inspiraatio:
(alunperin Suuri Käsityö -lehti, 11-12/ 2003)
© Sonja S.
|
Lastenhuoneen helmat. Neulottuja mekkoja ja virkattuja hameita.
Joukossa on myös yksi mummon neuloma mekko (raidallinen,
toinen vasemmalla)
© Sonja S.
|
Kyllä vain, kuva myös kylppäristä. Mattoja! Ympyrä, perhonen
ja isoäidinneliö. Perhosen leveys on suurimmillaan noin 85 cm
ja idea saatu OmAKoppa-blogista
jota äitikin seurailee.
© Sonja S.
|
...Itsekin olen koettanut varovasti jättää jotain häntä lähelle:
Toissajoulun lahjapaketit odottamassa saajiaan. Nalle siskolle,
pikkuenkeli äidin iloksi. Amigurumit virkkaan yleensä
ilman mitään tiettyjä ohjeita.
© Sonja S.
|
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti