torstaina, tammikuuta 08, 2015

Minä ja Singer


Yläasteella käsityönopettajani ei varsinaisesti tainnut arvostaa nuoren Sonjan asennetta koulunkäyntiin. Kässän numero oli viitonen, ainoa laatuaan muuten ihan hyvässä todistuksessa!, enkä muista koskaan suorittaneeni esimerkiksi sitä mystistä ompelukonekorttia josta ikätoverit ovat joskus kertoneet. Kohtuuden nimissä, kuka on muka koskaan pitänyt MITÄÄN kässäntunnilla ommeltua vaatekappaletta oikeassa elämässä päällään?! Itse en muista edes ottaneeni tunnilla valmistunutta tyylikästä jakkupuseroa luokasta kotiin.


Väliin hieman aiheesta poiketen tietoisku: tuo aikoinaan yläasteen nimellä kulkenut oppilaitos on tietenkin nykyään yläkoulu ja huomaan omista yläasteajoistani olevan kohta jo 15 vuotta! Tämä todettuna, Sonjan ja ompelukoneen suhde oli kouluaikojen jälkeen jokusen hetken tauolla ja keskityin muunlaisiin käsityöjuttuihin, milloin mihinkin. Mikä sitten muutti mielen?


(Pieni huomio elämästä: pienten tyttöjen vaatteisiin saa uppoamaan aivan törkeän summan rahaa!)


Ompelukoneeni oli viimeisin syntymäpäivälahja äidiltä (asiaan – ehkä – liittymättä, sain lahjaksi myös tapaturmavakuutuksen). Kuten muissakin töissä, en tykkää tai edes osaa tehdä kaikkea kovin tarkan mallin tai kaavan mukaan. Niinpä esimerkiksi paitakaavanani on nyt palvellut kolmessa erikokoisessa ja -mallisessa työssä sama, alun perinkin miten kuten piirrelty kaava-aihio. Siitä olen sitten muokannut erilaisia variaatioita:


Kaikkien aikojen ensimmäinen itsetehty paita!
Laatu tietysti sen mukaista, onneksi kolmevuotias
käyttää silti ilolla ;)
Kankaat: Metsola 
© Sonja S.


Lyhythihainen versio
Kangas: Nosh Organics 
© Sonja S.

Tunikamekko
© Sonja S.

Päätin myös hyvästellä teini-
ikäisen itseni jakkupukumuistot 
lopullisesti ja ommella itsellenikin 
jotain.


(Mekko, kuvattava eikä kuvan laatu 
kestä tämän tarkempaa tarkastelua
joten kuvakoko jää edellisiä huomat-
tavasti pienemäksi ;) No, tekemällä 
oppii ja jatkossa voin toivoakseni
esitellä paremmin myös tekemiäni
aikuisten vaatteita!)













(Pieni huomio elämästä 2: myös kankaisiin saa uppoamaan aivan törkeän summan rahaa!)


Seuraavaa projektia odotellessa!

4 kommenttia:

  1. Lurulla on ehkä kovin mallipose!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuinkas muutenkaan ;) On saattanut joutua jokusen kerran jonkun kameraihmisen (jota näköjään täti-ihmiseksikin kutsutaan) malliksi.

      Poista
  2. Tervetuloa blogimaailmaan! :)

    Psst, muuta kommenttien tekstin väriks joku tummempi, ainakin miun näytöltä näkyy huonosti :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!
      Kommenttikenttä on vielä työn alla, en meinaa löytää mistä sen taustaväriä tai tekstin väriä saisi muutettua ilman että myös blogitekstin väri muuttuu.
      Oon kyllä aivan aloittelija näissä ja koodiin en (ainakaan vielä) uskalla koskea.

      Poista