Yläasteella käsityönopettajani ei varsinaisesti tainnut
arvostaa nuoren Sonjan asennetta koulunkäyntiin. Kässän numero oli viitonen,
ainoa laatuaan muuten ihan hyvässä todistuksessa!, enkä muista koskaan
suorittaneeni esimerkiksi sitä mystistä ompelukonekorttia josta ikätoverit ovat
joskus kertoneet. Kohtuuden nimissä, kuka on muka koskaan pitänyt MITÄÄN
kässäntunnilla ommeltua vaatekappaletta oikeassa elämässä päällään?! Itse en
muista edes ottaneeni tunnilla valmistunutta tyylikästä jakkupuseroa luokasta kotiin.
Väliin hieman aiheesta poiketen tietoisku: tuo aikoinaan yläasteen nimellä kulkenut oppilaitos on tietenkin nykyään yläkoulu ja huomaan omista yläasteajoistani olevan kohta jo 15 vuotta! Tämä todettuna, Sonjan ja ompelukoneen suhde oli kouluaikojen jälkeen jokusen hetken tauolla ja keskityin muunlaisiin käsityöjuttuihin, milloin mihinkin. Mikä sitten muutti mielen?
(Pieni huomio elämästä: pienten tyttöjen vaatteisiin saa uppoamaan aivan törkeän summan rahaa!)
Ompelukoneeni oli viimeisin syntymäpäivälahja äidiltä (asiaan – ehkä – liittymättä, sain lahjaksi myös tapaturmavakuutuksen). Kuten muissakin töissä, en tykkää tai edes osaa tehdä kaikkea kovin tarkan mallin tai kaavan mukaan. Niinpä esimerkiksi paitakaavanani on nyt palvellut kolmessa erikokoisessa ja -mallisessa työssä sama, alun perinkin miten kuten piirrelty kaava-aihio. Siitä olen sitten muokannut erilaisia variaatioita:
Kaikkien aikojen ensimmäinen itsetehty paita!
Laatu tietysti sen mukaista, onneksi kolmevuotias
käyttää silti ilolla ;)
|
Tunikamekko
© Sonja S.
|
Päätin myös hyvästellä teini-
ikäisen itseni jakkupukumuistot
lopullisesti ja ommella itsellenikin
jotain.
(Mekko, kuvattava eikä kuvan laatu
kestä tämän tarkempaa tarkastelua
joten kuvakoko jää edellisiä huomat-
tavasti pienemäksi ;) No, tekemällä
oppii ja jatkossa voin toivoakseni
esitellä paremmin myös tekemiäni
aikuisten vaatteita!)
(Pieni huomio elämästä 2: myös kankaisiin saa uppoamaan aivan törkeän summan rahaa!)
Seuraavaa projektia odotellessa!
Lurulla on ehkä kovin mallipose!
VastaaPoistaKuinkas muutenkaan ;) On saattanut joutua jokusen kerran jonkun kameraihmisen (jota näköjään täti-ihmiseksikin kutsutaan) malliksi.
PoistaTervetuloa blogimaailmaan! :)
VastaaPoistaPsst, muuta kommenttien tekstin väriks joku tummempi, ainakin miun näytöltä näkyy huonosti :D
Kiitos!
PoistaKommenttikenttä on vielä työn alla, en meinaa löytää mistä sen taustaväriä tai tekstin väriä saisi muutettua ilman että myös blogitekstin väri muuttuu.
Oon kyllä aivan aloittelija näissä ja koodiin en (ainakaan vielä) uskalla koskea.