Kevättalven puolella ollaan!

Taivaalla jo usein viipyilevä valoilmiö saa ajatukset tulevaan kevääseen. Viivytään kuitenkin vielä hetki talvessa, sillä se on mielestäni ainutlaatuisuudessaan yhtä inspiroiva vuodenaika kuin lämpimämmät seuralaisensakin. 

Lasten kanssa pääsee talvella ulos ihan eri lailla kuin jos olisikin aikuisten kesken. Tulisiko sitä todella lähdettyä useamman kerran viikossa luisteluradalle – saati pulkkamäkeen tai omalle pihalle vain ihmettelemään maisemaa! – jos mukaan ei voisi ottaa hämäykseksi kahta metrinmittaista? 
(Teen ehdottomasti samaa myös syksyisin kuralätäköiden ja lehtikasojen kahisuttelun kanssa.)

Kotikatu talviauringossa. Sama maisema syyspuvussaan löytyy täältä.

© Sonja S.

Valkoinen vuodenaika. Talven eri sävyt oikein korostuvat yksinkertaisuudessaan!

© Sonja S.

..Okei, talvisista uloslähdöistä tulee mieleen myös se valtava kasa vaatteita, joka eteisen lattialle aluksi kootaan. Välivaatteet, villavaatteet, puku, pipo, villasukat ja lapaset, hanskat, kaulaliina… Pahimmillaan uloslähdön into lannistuu jo tässä vaiheessa, viimeistään siinä kun toppaukot seisoskelevat vinkumassa ovensuussa ja itse vasta pukee villapaitaa päälleen – tai toisin päin!

Äidin tekemiä, tottakai ;) Ideoiden linkkivinkit:
Huovutetut lapaset resorilla
Kettu-kaulaliina
Kukkamyssyn kukka: 150 neulottua ja virkattua kuviota -kirja (Moreeni: 2011)

© Sonja S.

Apua tähän on onneksi tuonut (edes vähän?) tahtoikäisten valtava tarve saada valita itse: kun kotona on aina useampi pari erivärisiä villasukkia ja pipoja, voi lapsi vaikuttaa muuten ikävään pukemissirkukseen juuri sen verran että ajatus pysyy pois kiukuttelusta. Siinäpä taas yksi syy sille, että meillä on liikaa just sopivasti lapasia ja muita käsityönä tehtyjä vaatteita.

(Toinen on se, että äiti saa verrattain usein uusia Ideoita.)

Lasten lapasia!
Aakkoset
Kuplat, ks. aiempi postaus täältä!

© Sonja S.

..Ja aikuisillekin omat.
Tuplalapaset, ks aiempi postaus täältä!

© Sonja S.

 Eräs juttu, jota ei enää arjen pyörityksessä ehdi tekemään yhtään niin paljon kuin kaipaisi, on (talvella) iltaisin ulkona haahuilu. On rauhoittavaa vaan kuljeskella lähiympäristössä sen illan sinisen hetken jälkeen, kun yö luo uusia sävyeroja valkoisen pinnalle ja taustalle. En normaalisti ole mikään innokas valokuvaaja, mutta jotenkin lumisen talven pelkistetty kauneus toimii esteettisesti niin että mieleen hiipii jotain rauhan kaltaista.

Yön sävyjä.

© Sonja S.

Pohjoisessa Norjassa, meren rannalla, ei ole juuri koskaan kovia pakkasia tai toisaalta helteisiä päiviä. Lumen perässä joutuu usein nousemaan ylös, vuorilla kun sitä on pitkälle kevääseen saakka. Maisemat ovat sitten sitäkin kauniimmat. Lunta satelee myös maan tasalla, mutta se on enemmänkin vieras kuin pysyvä olotila.

Itsellä on haaveissa vielä päästä Norjaan. Viimeksi olin siellä kaksivuotiaan ja Mahan kanssa, joten luonnossa liikkuminen rajoittui pihapuskaan. Ehkä joskus?  

Pohjois-Norja ja aurinko pitkän kaamoksen jälkeen.

© Marjo S.