Tuunaten!

Kaikkea ei ole pakko ostaa kaupasta valmiina, muttei myöskään tehdä alusta asti itse. Nopeimmillaan "tuunaus" on tietysti meilläkin kotona tätä:

Kun haalarinpolveen tulee reikä, se paikataan.
...Ja väitetään kirkkain silmin, että tää on hei taiteellinen ratkaisu!

© Sonja S.

(Minulla ei olisi edes aikaa aloittaa jokaista projektia niin sanotusti tyhjästä, keosta kangasta ja kaavoja.)

Tässä esimerkiksi virkkaushömppää parhaimmillaan!

Ai miten niin hömppää? Joskus on joku saattanut miettiä, mikä järki on päällystää
jakkaroita(kin) (aivan, ei ole tämän talouden ainoa päällystetty pinta).
"On se ainakin oman näköinen."

© Sonja S.

Ompelukoneen käytön opettelu avasi aivan uuden maailman myös ns. tuunaamisen, eli itse uudelleen/ edelleen muokkaamisen saralla. Itse asiassa pääsee kuitenkin jo hyvään alkuun, jos vain osaa ommella neulalla ja langalla. Tai siis pääsen ja pääsin, mikset siis sinäkin. Kuitenkin ompelukone helpottaa aikapulaa ja saa ehkä tarttumaan rohkeammin kaikenlaisiin tuunauskokeiluihin.   

...Katsoin joskus televisiosta jotakin muotihömppää, jossa ikiluova muotisuunnittelija muokkasi markettivaatteista ja kirpputorilöydöistä huiman hienoja asukokonaisuuksia lisäillen ja poistellen tavaraa tarpeen mukaan. (Tyyppi taisi olla brittipersoona Gok Wan, joka kyllä ansaitsee ihan maininnan nimeltä tässäkin. Luovuus kunniaan!)

Luovuudesta aasinsilta meidän mainioihin tyynynpäällisiin: Arvaa, mitä nämä olivat alunperin, ennen kuin pyysin äitiä tekemään niistä sohvatyynyt?

P.S., meillä on aina taulut vinossa, ei esimerkiksi kuvaaja.

© Sonja S.

Tässä on siis vanhoja neulepaitoja, joita kukaan ei oikein halunnut enää käyttää 
vaatekäytössä (miksiköhän?). Näyttivät ihan tyynynpäällisiltä, ja niinpä niistä
tehtiin tyynynpäälliset!

© Sonja S.

Olen sitä mieltä, ettei vaatekaapissa tarvitse olla ns. turhia vaatteita, ja pyrinkin ostamaan vaan juuri oikean värisiä ja kokoisia vaatekappaleita. Kuitenkin ompelumahdollisuus tuo tähän hieman pelivaraa, sillä kirpputorille ei ole enää pakko jättää sitä muuten täydellistä, mutta hieman liian suurta mekkoa tai paitaa. Samoin lasten housujen tarina ei pääty ensimmäiseen kestoruokatahraan tai pikkureikään, vaan päälle voi ommella vaikka mitä – ja jopa tehdä tällä tavoin vaatteesta paremman kuin alkuperäisenä!

Jos neulepaidasta voi tehdä tyynyliinan, niin miksei sitten
tyynyliinasta mekkoa! Siitä se ajatus sitten lähti.
Niin, ja  täältä: Kotivinkki: Ompele mekko lakanasta

© Sonja S.

Yhdistäen edelleen nämä kaksi, omista (esimerkiksi pieneksi käyneistä tai muuten käyttämättä jääneistä) vaatteista ei tarvitse luopua turhan nopeasti, vaan esimerkiksi hölmön mallinen kesämekko

voi saada jatkoaikaa tyttären yöpaitana 

(yöpaitana siksi, että ompelin vahingossa toisen hihan nurinperin - mutta ei kerrota kellekään ;) )

...tai susirumasta anorakista voi saada molemmille tyttärille uusia vaatteita! Jatkokäytössä taas esimerkiksi farkut siirtyvät jalasta ruokapöytään ja niin edelleen.

 Muuten! Tämänkään käsityösuuntauksen ei tarvitse olla pelkkää mummoilua tai nyt niin muodikasta "kotoilua", vaan vaateompelu tai vaatteiden tuunaus saumuroi parhaimmillaan useamman harrastuksen tai kiinnostuksen kohteen yhteen (sori, oli ihan pakko heittää tähän joku ontuva ompeluvertaus)! Aiemmin blogissa mainittu nörtti-amigurumi-sivusto Nerdigurumi oli  hauska esimerkki tästä, samoin interwebsistä löytämäni mainio blogi I Write Sins and Tragedies, jossa muun muassa valmistetaan ja koristellaan vaatteita nörttihenkisesti. Taitava tekijä taitaa valmistaa myös "pohjamateriaalin" eli vaatteet itse, mutta kukaan ei liene estä hankkimasta niitä perusmarketin halpapaitoja (tai miksei laadukkaampiakin) ja tuunaamasta niitä omanhenkisiksi.

Värit luonnosta

Tämän kertainen kirjoitus on aiheeltaan itselle vieraampi, mutta juuri siksi siitä kirjoitankin. Kankaiden ja lankojen värjääminen luonnonväreillä, kasvivärjäys, tuottaa juuri sellaisia ihanan maanläheisiä sävyjä (no kuinkas muutenkaan!) joita olen aina ihaillut. Esimerkiksi tässä blogissa vakiokuvana oleva Pohjoismaiden kartta on tehty kokonaan kasvivärjätyistä matonkuteista. Äiti teki sen mummolle muistuttamaan, kuinka lähellä kaukana kaikki toisistamme täällä oikein olemmekaan.

Keltaista väriä saa muun muassa sipulinkuorista, suopursusta, lupiininlehdistä ja maitohorsmasta.
Vaaleanruskean sävyjä syntyy esimerkiksi kävyistä ja käävistä.

© Marjo S.

Perusidea on kerätä erilaisia kasveja ja keittää niistä liemi. Värjättävät kankaat tai langat "puretetaan" (eli käsitellään niiden kuidut vastaanottamaan väriä) tiettyjen apuaineiden kanssa ja väriaine irrotetaan kasveista esimerkiksi keittämällä niitä kuumassa vedessä. Kankaat laitetaan sitten väriliemeen hautumaan ja  värjäytymään vähitellen. Tarkemmat ohjeet jätän suosiolla asiantuntevammille, tässä linkki Riihivillan blogiin jonka avulla kirjoitin edellä olevan auttavan "homman  jujun". Kiitos siis Riihivillalle tästä! 

Tunnistatko tästä edellisen kuvan sävyjä?

© Marjo S.

Saatoin alunperin haaveilla tekeväni tästä kirjoituksesta kattavan ja kätevän pikaoppaan kasvivärjäyksen pariin. Olisi hienoa pystyä kertomaan mallikuvien kera, millä ainesosalla saa aikaiseksi minkäkin sävyisen lopputuloksen. Äidin värjäysmetodi on kuitenkin ilmeisesti sekoitus tieteitä ja taiteita, sillä hän kertoi testaavansa eri aineksia niin sanotusti hatusta vetämällä. 

(...Mutta niinhän itsekin teen ompelun kanssa, jotain samaa meissä siis selkeästi on.)

EDIT: Yksi mallikuva löytyi kuitenkin! Kiitti äiti.

© Marjo S.

Samassa värjäysliemessä saattaa olla useampaakin ainesosaa ja toisaalta käsittelyaika (eli kuinka kauan kangas tai lanka liemessä pidetään) vaikuttaa sävyn intensiivisyyteen. Jopa se vaikuttaa, mihin aikaan vuodesta kasvin kerää!

Suora lainaus lähteeltä:
"(L)ähtökohta on että kokeilen koko ajan ja tulos on se mikä on."
 © Marjo S.

...niin että aika mahtava lopputulos, mun mielestä!

© Marjo S.

Vaan eipä hätiä! Kasvivärjäyksestä on paljon nettisivuja ja kirjoja, joten suoran tiedon sijaan ohjaan asiasta kiinnostuneet eteenpäin.

Dyer's Pot -sivustolta löytyy englanninkielistä tietoa värikasveista, erittäin laaja kasviluettelo on lajiteltu myös latinankielisten nimiensä mukaan. 

Wikikko neuvoo perusohjeet suomeksi.

Suomen Niittysiemen Oy on kaupallinen yhtiö, mutta sen sivustolta löytyy suomeksi kuvallinen tietopankki värikasveista sekä listattuna joitakin kasvivärjäyskirjoja.

Värjärikilta Ry 
on omien sanojensa mukaan "luonnonvärjäreiden oma yhdistys, joka pyrkii toiminnallaan kokoamaan luonnonväreistä kiinnostuneita yhteisen värikkäästi porisevan padan äärelle". 

7 veljestä -villalanka on kostutettu maitohorsmaliemeen.
Tummempi pää värjätty samalla maitohorsmalla, jossa on lisäksi hieman rautavihtrilliä.

© Marjo S.

Tässäkin 7 veljestä, (keltaiseen taittava) vihreä maitohorsmaa ja
punainen väri syntyi jauhettuna ostetusta krappijuuresta.

© Marjo S.

Maitohorsmasta vielä loppukaneetiksi huomio: kun lehdistä saa noin hauskaa vihreää, kukinnoista syntyy aika pirteän värinen juoma. Kotiruokalistalla-blogissa neuvotaan, kuinka maitohorsmasta ja mesiangervosta syntyy soma, pinkki sima.

Koska Pohjois-Norjan kasvisto asettaa osittain rajoitteita kasvihankinnoille, täytyy löydetyistä toki ottaa kaikki irti ;) Horsmia lähipuskista kyllä löytyy ja itsekin maistelin horsmankukkasimaa - äidin versio oli melkein neonpinkki!