Välitilinpäätös

Talvi on jo virallisesti taittunut kevääksi ja tuleva vappu muistuttelee toukokuusta. Vaikka räntäsateet ovat kastelleet koulumatkalla säännöllisen epäsäännöllisesti, taidan jo uskaltaa viedä talvitakin varastoon.

© Sonja S.

Viime viikolla ajelin pyörällä kotiin päin ja muuten niin värittömässä maisemassa pisti silmään keltainen sillan pielus. Otin seuraavana aamuna koulumatkalle kameran mukaan ja napsin todisteita varhaisista kevään merkeistä.


Eli opiskelupäivä voi ihan hyvin alkaa sillä, että pysähtyy kuvaamaan kukkasia! Ainakin jos valitsee alan oikein ;)

Leskenlehtiä

© Sonja S.

...Ja on siellä jo vähän vihreääkin kun tarpeeksi tarkkaan katsoo!

© Sonja S.

... Kylläpä kyllä, kevät on siis siinä vaiheessa että pahin kiire on takanapäin. Ompelukone on ollut säilytyslaatikossaan pidemmän aikaa ja virkkausprojektia en voi oikein esitellä ennen äitienpäivää. Pohjois-Norjassakin luonto alkaa vihertää varovaisesti lumen takaa, ainakin jos katsoo tarpeeksi isosta perspektiivistä. Värimaisema on kuitenkin melko samanlainen kuin täällä Pohjois-Karjalassa, joskaan täällä ei sentään ole jouduttu enää vähään aikaan käyttämään lumikolaa niin kuin siellä.

© Marjo S

Vuorilla lunta on vielä enemmän.
© Marjo S.

..Ihastuin muuten joku aika sitten netissä niin sanottuihin aikuisten värityskirjoihin, joita esimerkiksi Johanna Basford piirtää. En kuitenkaan innostunut niinkään väritysmahdollisuudesta, vaan piirtotekniikasta: tämähän on sitä muinoin yläasteella harrastettua vihkon reunaan piirtelemistä joka on vain viety (taidolla ja huolellisuudella) ihan uudelle tasolle! 

Piti siis kokeilla itsekin. 

En ole mikään taiteilija, mutta tässä on valtavasti korttiaskartelupotentiaalia! Jos piirtelisi vapaa-aikanaan näitä korttipohjille ja sitten juhlia ja muita tilaisuuksia varten olisi kortit valmiina pidemmäksi aikaa?! 

Raaskineeko näitä värittää ollenkaan?
© Sonja S.

Visiosta valmiiksi

Kangasnalle Timpa Timantti.
Googlen kuvahaku "teddy bear pattern" riitti ohjeeksi.

© Sonja S.

Alussa on Visio. Itsellä se voi syntyä vaikkapa selailemalla Pinterestiä, miettimällä ratkaisua suoraan tarpeeseen (”Äiti, voitko tehdä mulle keltaisen mekon?”) tai ihastelemalla nettikaupan kangasvalikoimia. Aiemmista tarpeeseen tehdyistä jutuista mieleen tulevat ainakin viime joulun tonttulakit sekä kolmevuotiaan synttäritoive "Tee minulle oranssi nalle".

Kokosin alle muutaman linkin itse suosimiini kangaskauppoihin. En ole minkäänlaisessa kaupallisessa yhteistyössä ko. firmojen kanssa. Sen sijaan koen tärkeäksi nostaa pienten tai kotimaisten yritysten osaamista ja valikoimaa esiin isompien ketjujen takaa. Koska ompelen ensisijaisesti lastenvaatteita, korostuu linkeissäkin niitä myyvien kauppojen osuus – tosin kukapa kieltää tekemästä vaikka Käpysen muodikkaasta Karelia-luomujerseystä aikuiselle leggingsejä ja niin edelleen.

Käpynen

Joensuulainen kangasverkkokauppa ja kuosisuunnittelimo. Oman kylän osaamista!

Ainola  

Suomalaista suunnittelua ja tuotantoa, suloisia kuoseja.

Metsola

Hyvin monipuolinen valikoima eri tyyppisiä kankaita (lastenvaate)ompeluun. Metsolan valmisvaatteissa korostuu usein ns. retrous, mikä näkyy osittain kangasvalikoimassakin. Lisäksi esimerkiksi Pupu Tupuna -kuosi ilostuttaa nostalgista ompelijaa.

Nosh Organics

Ekologista luomupuuvillaa ja suomalaista suunnittelua. Nosh myy sekä verkossa että kotimyynnin kautta.

...Viime aikoina olen yrittänyt vaatia itselleni omaa aikaa ompelujuttuja varten ja onnistuinkin toteuttamaan aiemmin mainitun, 3,5-vuotiaan esittämän toiveen keltaisesta mekosta.

Itseasiassa tein aivan ensimmäiseksi hameen varastossa olleesta joustofroteesta. Pala oli liian matala mekoksi, mutta sopi parhaiten kategoriaan ”keltainen”. Lisäksi halusin kokeilla useasti ihastelemaani hame palasista -konseptia (johon inspiraatio mm. Riihen ikkunasta -blogin Tilkkuhameesta). 

Joustofrotee ja sitruunankeltainen resori: Metsola,
virkattu nauha: äidin tekemä

© Sonja S.

Takaa. Äiti teki siis sekä solmimisnyörin että takapuolen perhosen jo aiemmin
ja nyt löysin niille käyttöä. Perhosen malli omAkoppa-blogista.

© Sonja S.

En kuitenkaan saanut mielenrauhaa pelkästä onnistuneesta hameompelusta, vaan ajatuksissa kummitteli vasta hankittu, keltakuvioinen trikookangas. Lopulta päätin tehdä siitä sen kaivatun mekon, ja uskaltauduin puolivahingossa koettamaan myös uutta mallia aiempien kahden palan liivimekko -kokeilujen sijaan!  

Mekko. Kangas Käpynen, Miszkomaszko.
Malli toteutettu jälleen ihan tekemällä, ala- ja yläosaa
erottaa erillinen vyötärökaistale.

© Sonja S.

P.S. Ottamissani kuvissa saattaa usein olla vaikkapa pieniä tärähdyksiä, mutta osa vioista on tarkoituksellisia: pidän mielelläni esimerkiksi lasten anonymiteettiä yllä näillä eri kulmista otetuilla kuvilla.  

Ehkä tämä kuitenkin suotanee, kun kuvien pääosassa on vaate eikä tyttö!

Tuunaten!

Kaikkea ei ole pakko ostaa kaupasta valmiina, muttei myöskään tehdä alusta asti itse. Nopeimmillaan "tuunaus" on tietysti meilläkin kotona tätä:

Kun haalarinpolveen tulee reikä, se paikataan.
...Ja väitetään kirkkain silmin, että tää on hei taiteellinen ratkaisu!

© Sonja S.

(Minulla ei olisi edes aikaa aloittaa jokaista projektia niin sanotusti tyhjästä, keosta kangasta ja kaavoja.)

Tässä esimerkiksi virkkaushömppää parhaimmillaan!

Ai miten niin hömppää? Joskus on joku saattanut miettiä, mikä järki on päällystää
jakkaroita(kin) (aivan, ei ole tämän talouden ainoa päällystetty pinta).
"On se ainakin oman näköinen."

© Sonja S.

Ompelukoneen käytön opettelu avasi aivan uuden maailman myös ns. tuunaamisen, eli itse uudelleen/ edelleen muokkaamisen saralla. Itse asiassa pääsee kuitenkin jo hyvään alkuun, jos vain osaa ommella neulalla ja langalla. Tai siis pääsen ja pääsin, mikset siis sinäkin. Kuitenkin ompelukone helpottaa aikapulaa ja saa ehkä tarttumaan rohkeammin kaikenlaisiin tuunauskokeiluihin.   

...Katsoin joskus televisiosta jotakin muotihömppää, jossa ikiluova muotisuunnittelija muokkasi markettivaatteista ja kirpputorilöydöistä huiman hienoja asukokonaisuuksia lisäillen ja poistellen tavaraa tarpeen mukaan. (Tyyppi taisi olla brittipersoona Gok Wan, joka kyllä ansaitsee ihan maininnan nimeltä tässäkin. Luovuus kunniaan!)

Luovuudesta aasinsilta meidän mainioihin tyynynpäällisiin: Arvaa, mitä nämä olivat alunperin, ennen kuin pyysin äitiä tekemään niistä sohvatyynyt?

P.S., meillä on aina taulut vinossa, ei esimerkiksi kuvaaja.

© Sonja S.

Tässä on siis vanhoja neulepaitoja, joita kukaan ei oikein halunnut enää käyttää 
vaatekäytössä (miksiköhän?). Näyttivät ihan tyynynpäällisiltä, ja niinpä niistä
tehtiin tyynynpäälliset!

© Sonja S.

Olen sitä mieltä, ettei vaatekaapissa tarvitse olla ns. turhia vaatteita, ja pyrinkin ostamaan vaan juuri oikean värisiä ja kokoisia vaatekappaleita. Kuitenkin ompelumahdollisuus tuo tähän hieman pelivaraa, sillä kirpputorille ei ole enää pakko jättää sitä muuten täydellistä, mutta hieman liian suurta mekkoa tai paitaa. Samoin lasten housujen tarina ei pääty ensimmäiseen kestoruokatahraan tai pikkureikään, vaan päälle voi ommella vaikka mitä – ja jopa tehdä tällä tavoin vaatteesta paremman kuin alkuperäisenä!

Jos neulepaidasta voi tehdä tyynyliinan, niin miksei sitten
tyynyliinasta mekkoa! Siitä se ajatus sitten lähti.
Niin, ja  täältä: Kotivinkki: Ompele mekko lakanasta

© Sonja S.

Yhdistäen edelleen nämä kaksi, omista (esimerkiksi pieneksi käyneistä tai muuten käyttämättä jääneistä) vaatteista ei tarvitse luopua turhan nopeasti, vaan esimerkiksi hölmön mallinen kesämekko

voi saada jatkoaikaa tyttären yöpaitana 

(yöpaitana siksi, että ompelin vahingossa toisen hihan nurinperin - mutta ei kerrota kellekään ;) )

...tai susirumasta anorakista voi saada molemmille tyttärille uusia vaatteita! Jatkokäytössä taas esimerkiksi farkut siirtyvät jalasta ruokapöytään ja niin edelleen.

 Muuten! Tämänkään käsityösuuntauksen ei tarvitse olla pelkkää mummoilua tai nyt niin muodikasta "kotoilua", vaan vaateompelu tai vaatteiden tuunaus saumuroi parhaimmillaan useamman harrastuksen tai kiinnostuksen kohteen yhteen (sori, oli ihan pakko heittää tähän joku ontuva ompeluvertaus)! Aiemmin blogissa mainittu nörtti-amigurumi-sivusto Nerdigurumi oli  hauska esimerkki tästä, samoin interwebsistä löytämäni mainio blogi I Write Sins and Tragedies, jossa muun muassa valmistetaan ja koristellaan vaatteita nörttihenkisesti. Taitava tekijä taitaa valmistaa myös "pohjamateriaalin" eli vaatteet itse, mutta kukaan ei liene estä hankkimasta niitä perusmarketin halpapaitoja (tai miksei laadukkaampiakin) ja tuunaamasta niitä omanhenkisiksi.

Värit luonnosta

Tämän kertainen kirjoitus on aiheeltaan itselle vieraampi, mutta juuri siksi siitä kirjoitankin. Kankaiden ja lankojen värjääminen luonnonväreillä, kasvivärjäys, tuottaa juuri sellaisia ihanan maanläheisiä sävyjä (no kuinkas muutenkaan!) joita olen aina ihaillut. Esimerkiksi tässä blogissa vakiokuvana oleva Pohjoismaiden kartta on tehty kokonaan kasvivärjätyistä matonkuteista. Äiti teki sen mummolle muistuttamaan, kuinka lähellä kaukana kaikki toisistamme täällä oikein olemmekaan.

Keltaista väriä saa muun muassa sipulinkuorista, suopursusta, lupiininlehdistä ja maitohorsmasta.
Vaaleanruskean sävyjä syntyy esimerkiksi kävyistä ja käävistä.

© Marjo S.

Perusidea on kerätä erilaisia kasveja ja keittää niistä liemi. Värjättävät kankaat tai langat "puretetaan" (eli käsitellään niiden kuidut vastaanottamaan väriä) tiettyjen apuaineiden kanssa ja väriaine irrotetaan kasveista esimerkiksi keittämällä niitä kuumassa vedessä. Kankaat laitetaan sitten väriliemeen hautumaan ja  värjäytymään vähitellen. Tarkemmat ohjeet jätän suosiolla asiantuntevammille, tässä linkki Riihivillan blogiin jonka avulla kirjoitin edellä olevan auttavan "homman  jujun". Kiitos siis Riihivillalle tästä! 

Tunnistatko tästä edellisen kuvan sävyjä?

© Marjo S.

Saatoin alunperin haaveilla tekeväni tästä kirjoituksesta kattavan ja kätevän pikaoppaan kasvivärjäyksen pariin. Olisi hienoa pystyä kertomaan mallikuvien kera, millä ainesosalla saa aikaiseksi minkäkin sävyisen lopputuloksen. Äidin värjäysmetodi on kuitenkin ilmeisesti sekoitus tieteitä ja taiteita, sillä hän kertoi testaavansa eri aineksia niin sanotusti hatusta vetämällä. 

(...Mutta niinhän itsekin teen ompelun kanssa, jotain samaa meissä siis selkeästi on.)

EDIT: Yksi mallikuva löytyi kuitenkin! Kiitti äiti.

© Marjo S.

Samassa värjäysliemessä saattaa olla useampaakin ainesosaa ja toisaalta käsittelyaika (eli kuinka kauan kangas tai lanka liemessä pidetään) vaikuttaa sävyn intensiivisyyteen. Jopa se vaikuttaa, mihin aikaan vuodesta kasvin kerää!

Suora lainaus lähteeltä:
"(L)ähtökohta on että kokeilen koko ajan ja tulos on se mikä on."
 © Marjo S.

...niin että aika mahtava lopputulos, mun mielestä!

© Marjo S.

Vaan eipä hätiä! Kasvivärjäyksestä on paljon nettisivuja ja kirjoja, joten suoran tiedon sijaan ohjaan asiasta kiinnostuneet eteenpäin.

Dyer's Pot -sivustolta löytyy englanninkielistä tietoa värikasveista, erittäin laaja kasviluettelo on lajiteltu myös latinankielisten nimiensä mukaan. 

Wikikko neuvoo perusohjeet suomeksi.

Suomen Niittysiemen Oy on kaupallinen yhtiö, mutta sen sivustolta löytyy suomeksi kuvallinen tietopankki värikasveista sekä listattuna joitakin kasvivärjäyskirjoja.

Värjärikilta Ry 
on omien sanojensa mukaan "luonnonvärjäreiden oma yhdistys, joka pyrkii toiminnallaan kokoamaan luonnonväreistä kiinnostuneita yhteisen värikkäästi porisevan padan äärelle". 

7 veljestä -villalanka on kostutettu maitohorsmaliemeen.
Tummempi pää värjätty samalla maitohorsmalla, jossa on lisäksi hieman rautavihtrilliä.

© Marjo S.

Tässäkin 7 veljestä, (keltaiseen taittava) vihreä maitohorsmaa ja
punainen väri syntyi jauhettuna ostetusta krappijuuresta.

© Marjo S.

Maitohorsmasta vielä loppukaneetiksi huomio: kun lehdistä saa noin hauskaa vihreää, kukinnoista syntyy aika pirteän värinen juoma. Kotiruokalistalla-blogissa neuvotaan, kuinka maitohorsmasta ja mesiangervosta syntyy soma, pinkki sima.

Koska Pohjois-Norjan kasvisto asettaa osittain rajoitteita kasvihankinnoille, täytyy löydetyistä toki ottaa kaikki irti ;) Horsmia lähipuskista kyllä löytyy ja itsekin maistelin horsmankukkasimaa - äidin versio oli melkein neonpinkki!

Kevättalven puolella ollaan!

Taivaalla jo usein viipyilevä valoilmiö saa ajatukset tulevaan kevääseen. Viivytään kuitenkin vielä hetki talvessa, sillä se on mielestäni ainutlaatuisuudessaan yhtä inspiroiva vuodenaika kuin lämpimämmät seuralaisensakin. 

Lasten kanssa pääsee talvella ulos ihan eri lailla kuin jos olisikin aikuisten kesken. Tulisiko sitä todella lähdettyä useamman kerran viikossa luisteluradalle – saati pulkkamäkeen tai omalle pihalle vain ihmettelemään maisemaa! – jos mukaan ei voisi ottaa hämäykseksi kahta metrinmittaista? 
(Teen ehdottomasti samaa myös syksyisin kuralätäköiden ja lehtikasojen kahisuttelun kanssa.)

Kotikatu talviauringossa. Sama maisema syyspuvussaan löytyy täältä.

© Sonja S.

Valkoinen vuodenaika. Talven eri sävyt oikein korostuvat yksinkertaisuudessaan!

© Sonja S.

..Okei, talvisista uloslähdöistä tulee mieleen myös se valtava kasa vaatteita, joka eteisen lattialle aluksi kootaan. Välivaatteet, villavaatteet, puku, pipo, villasukat ja lapaset, hanskat, kaulaliina… Pahimmillaan uloslähdön into lannistuu jo tässä vaiheessa, viimeistään siinä kun toppaukot seisoskelevat vinkumassa ovensuussa ja itse vasta pukee villapaitaa päälleen – tai toisin päin!

Äidin tekemiä, tottakai ;) Ideoiden linkkivinkit:
Huovutetut lapaset resorilla
Kettu-kaulaliina
Kukkamyssyn kukka: 150 neulottua ja virkattua kuviota -kirja (Moreeni: 2011)

© Sonja S.

Apua tähän on onneksi tuonut (edes vähän?) tahtoikäisten valtava tarve saada valita itse: kun kotona on aina useampi pari erivärisiä villasukkia ja pipoja, voi lapsi vaikuttaa muuten ikävään pukemissirkukseen juuri sen verran että ajatus pysyy pois kiukuttelusta. Siinäpä taas yksi syy sille, että meillä on liikaa just sopivasti lapasia ja muita käsityönä tehtyjä vaatteita.

(Toinen on se, että äiti saa verrattain usein uusia Ideoita.)

Lasten lapasia!
Aakkoset
Kuplat, ks. aiempi postaus täältä!

© Sonja S.

..Ja aikuisillekin omat.
Tuplalapaset, ks aiempi postaus täältä!

© Sonja S.

 Eräs juttu, jota ei enää arjen pyörityksessä ehdi tekemään yhtään niin paljon kuin kaipaisi, on (talvella) iltaisin ulkona haahuilu. On rauhoittavaa vaan kuljeskella lähiympäristössä sen illan sinisen hetken jälkeen, kun yö luo uusia sävyeroja valkoisen pinnalle ja taustalle. En normaalisti ole mikään innokas valokuvaaja, mutta jotenkin lumisen talven pelkistetty kauneus toimii esteettisesti niin että mieleen hiipii jotain rauhan kaltaista.

Yön sävyjä.

© Sonja S.

Pohjoisessa Norjassa, meren rannalla, ei ole juuri koskaan kovia pakkasia tai toisaalta helteisiä päiviä. Lumen perässä joutuu usein nousemaan ylös, vuorilla kun sitä on pitkälle kevääseen saakka. Maisemat ovat sitten sitäkin kauniimmat. Lunta satelee myös maan tasalla, mutta se on enemmänkin vieras kuin pysyvä olotila.

Itsellä on haaveissa vielä päästä Norjaan. Viimeksi olin siellä kaksivuotiaan ja Mahan kanssa, joten luonnossa liikkuminen rajoittui pihapuskaan. Ehkä joskus?  

Pohjois-Norja ja aurinko pitkän kaamoksen jälkeen.

© Marjo S.

Mitä täällä tapahtuu (tai siis ei tapahdu)?!

Vaikkei tämä blogi olekaan välttämättä luonteeltaan säännöllisesti julkaiseva, on viime kirjoituksesta vierähtänyt kuukauden tauko huomattavan pitkä jo omallakin mittapuulla. Eihän siihen toisaalta tarvita muuta kuin pari kipeää lasta ja aikuista ja kaiken lisäksi kaksi eri ”kulkutautia”. Lukion lyhyelläkin matikalla näistä alkaa tulla ihan mukavat kertoimet sairaslomien päiville.

Onneksi tykkään lukemisesta! Tässä siis vain jollain lailla juuri tämänhetkisiin opintoihin
liittyvät teokset, vapaa-ajan lukemiset onkin asia erikseen.

© Sonja S.

Lisäksi, tämä opiskelija on havahtunut nyt myös opiskelemaan. En ole aiemmin asiasta maininnut, mutta tällä blogilla on myös niin sanottu metataso: teen sivuaineopinnoissani kouluprojektia. 

(Aiheesta lisää täällä.) 

Olen säätänyt blogin ulkoasua ja kuvia sitä mukaa kun taitoa on karttunut, ja koetan saada tästä mahdollisimman toimivan ja lukijaystävällisen kokonaisuuden. Ideat ja parannusehdotukset ovat enemmän kuin tervetulleita! 

Joka tyypin kaavakirja II (WSOY: 2010),
Silmukoita, siksakkia ja pala suklaakakkua (Tammi: 2009) ja
Maja (Wsoy: 2009)

© Sonja S.

Laskeskelin, että minulla on tällä hetkellä lainassa viitisentoista kirjaa kahdesta eri kirjastosta. Niistä vain kaksi on käsityöaiheisia, muut kirjallisuuden sekä mediakulttuurin ja viestinnän opintoihin liittyviä. 

Oheen vaihteeksi kirjavinkki, olen erityisen ihastunut Mari Savion ja Kati Rapian kirjoihin Maja (2008) ja Juju (2009) jotka tosin ovat näköjään loppu ainakin Adlibriksestä (jota suosin ilmaisten postikulujen ansiosta, vink vink!). Paikallisesta kirjastosta löytyvät kyllä molemmat, uutta painosta odotellessa?!

Kiireestä huolimatta mielessä on muutama projekti käsitöidenkin saralla ja juuri tuosta Maja-teoksesta, toivottavasti pääsen kertomaan niistä pian lisää!

  

Amigurumi!

Olen tainnut kerran jos toisenkin painottaa sitä, kuinka meidän perheessämme äiti tekee ne ”hyödylliset käsityöt” ja itse näpertelen jotain ihan muuta. Japanilaiset virkatut pehmohahmot, amigurumit, ovat tästä aika osuva esimerkki. Oikeastaan voisi sanoa että niitä tekemällä innostuin alunperin virkkaamisesta. Lisäksi, amigurumien tekemiseen ei tarvita juuri lainkaan teknistä taitoa vaan yksinkertaisia ketju- ja kiinteitä silmukoita muodostellen pääsee pitkälle ja jopa alusta loppuun.

(Ja jos jopa ketjusilmukoiden teko on vielä oppimatta niin siihenkin löytyy netistä niin sanallisia kuin kuvallisiakin ohjeita ja Youtubesta jopa virkkauksen alkeet -videoita . Itse olen vasenkätinen joten jouduin opettelemaan homman nurinperin Tellervo-open avustuksella ala-asteella, mutta internet auttaa tässäkin niitä joilla ei avustajaa ole: Youtuben virkkauksen alkeet vasenkätiselle englanniksi) 

Mollamaija/ enkeli tyttärelle. Lasten leluissa

kannattaa aina käyttää ns. turvanappeja silminä!

Koristehahmoissa käy sitten vaikka pari nappia.

© Sonja S.

Aluksi tein hahmoja kirjoista löytämieni ohjeiden mukaisesti (kirjastoon, mars!) ja nettiinkin ohjeita alkoi ilmestyä yhä enenevässä määrin amigurumi-villityksen saapuessa Suomeen 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen loppupuolella. Käsityösanasto voi olla joskus vieraalla kielellä hankalahkoa, mutta tässä tapauksessa homman punaisesta langasta sai helposti kiinni englanninkielisissä ohjeissa koska, kuten mainittu, sanastoa on tekotavan helppouden ansiosta niin vähän.

Minulla oli aikoinaan eräs englanninkielinen opaskirja, The Complete Idiot's Guide to Amigurumi, jota voin suositella lämpimästi siinä vaiheessa kun niistä ensimmäisistä malleista tahtoo päästä seuraavalle, vähän luovemmalle tasolle. En muista mistä omani löysin, mutta oheisessa linkissä Amazon.comiin noita näyttäsi vielä olevan kirjoitushetkellä.

Amigurumin idea on yksinkertaisimmillaan näin ..no yksinkertainen!:

Pää on pallo.

© Sonja S.

Vartalokin on pallo tai sen variaatio.

© Sonja S.

Kädet ja jalat ovat palloja jotka on "venytetty" virkkaamalla pitkulaisiksi.

© Sonja S.

..eikä muita osiakaan ole tavattoman vaikea tehdä pallon muotoa varioiden.

Nykyään jaksan harvoin etsiä netistä varsinaisia ohjeita vaan tutkin lähinnä Googlen kuvahakua alkaessani tehdä jotakin tiettyä hahmoa. Näissä kuvahauissa riittää niinkin yksinkertainen sanapari kuin ”amigurumi XXX” (XXX:n tilalle hakemasi eläin/ hahmo, esimerkiksi ”amigurumi teddy bear”). Internetistä kuitenkin löytyy myös varsinaisia ohjeita, tässä pari esimerkkisivustoa:

2000Free Amigurumi Patterns 

AllAbout Ami   

Nerdigurumi

Kuten esimerkiksi tämä mainio Nerdigurumi-sivusto demostroi, hahmojen ei missään nimessä tarvitse olla perinteisiä nalleja tai edes Japani-vaikutteisia mangajuttuja: jos sopiva malli tai omaa luovuutta löytyy, ei kukaan estä virkkaamasta vaikka Batmania tai Super Marioa! Oma luovin projektini taisi olla toissa marraskuussa toteutettu Halloween-hahmojoukko.

...

Amigurumit ovat muuten hyvä lahjavinkki melkein minkä ikäiselle vastaanottajalle tahansa. Niitä voi tehdä yhtä hyvin avaimenperä- tai laukkumaskoteiksi kuin ihan vauvalle unileluksi – joskin tässä voi olla eroja terminologiassa, mutta menkööt vauvahelistimetkin sun muut tällä kertaa amigurumi-otsikon alle vaikka ovatkin ”vain” virkattuja leluja.  

Alla olevia töitä tein vuosia sitten jonkun kirjan ohjeiden mukaan - tai mukaillen.

Taisin alunperin etsiä mallikuvan Halloween-kurpitsalle

"ja siitä se ajatus sitten lähti". Muut mallit ihan oikeasti

vaan syntyivät sitä mukaa kun virkkasin.

© Sonja S.

Herra ja rouva Hiiri

© Sonja S.

Wanha joululahja heppatytölle

© Sonja S.

Luminen ukko, taisi olla ensimmäinen tekemäni

amigurumi-hahmo.

© Sonja S.

Super-nalle kummipojalle.

Huomaa viitta ja kalsarit!

© Sonja S.

Joulun tilinpäätös

Vaikka joulu meni jo, tai ehkä juuri siksi, haluan laittaa siitä jonkinlaisen tilinpäätöksen tänne vielä näin tammikuun loppupuoliskolla. 

Oma ”hyvä ajatukseni” oli alun perin tehdä kaikki joululahjat sukulaisille itse! 

(Käsi ylös, kuka on samalla viattomalla innolla suunnitellut ihan samaa aiempina jouluina, ennen kuin koulu-, työ- tai muut arjen kiireet painavat harrastamisen edelle?!)

Virkkaan muun muassa amigurumi-leluhahmoja ja suvussa on paljon pikkuväkeä. Minulla on iso laatikollinen erilaisia lankoja (kiitoksia vaan, äiti!) ja myös miehen äidiltä olen saanut jonkun verran kankaita ja lankoja. Olisin ihan todella vararikossa, jos olisin ostanut kaiken varastossani olevan käsityömateriaalin itse.

Anopilla oli monta kerää ihan superpehmeää, samettipintaista

lankaa jotka oikein vaativat nalleiksi virkkaamista. 

Myös tölkinkansien ympärille virkatut pannunaluset ovat oikein kelpo lahja. Esimerkiksi Pilttipurkin kansista saa näppärän kokoisia alusia, mutta mikään ei estä käyttämästä esimerkiksi kokispullon pikkukorkkeja tai vastaavasti isompien tölkkien kansia, mitä nyt tulee muutenkin hankittua. Toisin päin käännettynä, ehkä ei kannata ihan tämän projektin vuoksi lähteä ostelemaan lavatolkulla kaljaa tai limpparia ;) Tietääkseni pikkukorkkeja saa pusseittain askartelukaupastakin ja ehkäpä naapurit tai sukulaiset voivat pyynnöstä laittaa omiaan talteen (keräsin lasten vauva-aikana äidille varmaan satoja Pilttipurkin kansia!). Muista pestä kannet hyvin! Puuvilla on tähän hyvä lankamateriaali lämmönkestonsa vuoksi, esimerkiksi villa tai tekokuidut saattaisivat kärähtää turhan helposti. 

Pilttipurkin kansia sekä kerä keltaista ja valkoista puuvillalankaa.

© Sonja S.

Lisäksi sain käsityöpersoona Virpi Siiran VMSomAKOPPA-blogista edelleen Facebookista kierrätetyn idean laukuiksi vetoketjutetuista kirjankansista

ja varustelin itseni kuumaliimapistoolilla ja muutamalla poistokirjalla. Kirjastojen poistokirjahyllyt ovat tähän tarkoitukseen lienee fiksumpi osoite kuin oma kirjahylly. Itse löysin kaikkein hienoimmat kannet yliopiston kirjastolta jossa myytiin poistokirjoja (älkää vaan kertoko niille mihin käytin ostamani teokset O_o). 

Lasten päiväkodista pyydettiin tuomaan joulukuun ajaksi tonttuhatut lapsille joululauluhetkiä varten. Omalla logiikallani oli helpompaa tehdä uudet kuin käydä penkomassa häkkivarastolta joulutarvikelaatikot sisälle asti. Toiseen löytyi kierrätyskangasta, toisen joustofrotee oli jämäpala aiemmin tekemästäni lastenhameesta.

Tip tap. Tonttuhattuihin ei tarvitse edes kaavaa kun malli

on niin yksinkertainen. Enemmänkin vinkkaan etsimään

netistä "niitä hienoja ja kalliita" lakkeja sillä sitten on

kiva todeta että vastaavan pystyy tekemään ihan itsekin!

© Sonja S.

..Lopulta tein joululahjapaketteihin pannunalusen tai -pari

Tämä kyllä oli "vahingossa" ihan just meidän keittiön värinen

ja jäi siksi omaan käyttöön.

© Sonja S.

...sekä läjittäin pikkupehmoja. Kirjankannet ja kuumaliima jäivät toistaiseksi omaksi näpertelyksi, mutta tekniikan kehittyessä voisin laittaa näitä pakettiinkin – ehkä jouluna 2015?!

Kirjoista on poistettu sisällys eli sivut ja liimattu kuuma-

liimapistoolilla takkivetoketju paikalleen.

© Sonja S.

Niin kuin saumoista näkyy, tekniikka vaatii vielä hieman

harjoittelua. Kuumaliimapyssyn käyttö on kuitenkin

yllättävän helppoa.

© Sonja S.

Milloinhan olisi liian aikaista alkaa tehdä ensi joulun lahjoja?!

Äidin kädenjälki

Ennen käsitöitä tehtiin usein paljon enemmän käytännön tarpeen vuoksi, jonka ansiosta lienee helppo ymmärtää mistä loppumaton idea- ja osaamisvarasto kumpuaa. Olenkin jo ylistänyt internetiä ideapankkina, mutta myös oikean, ajattelevan ihmisen apu on usein korvaamatonta. Voin kuvitella ettei käsityöt, kuten mikä tahansa muukaan itselle vieraampi harrastus!, välttämättä kiinnosta joka ainoaa, ja olenkin itse ensimmäisenä myöntämässä etten esimerkiksi jaa ihan sitä samaa innostuksen tasoa pienelektroniikkaa kohtaan perheen miehen kanssa. 

Siksipä samanhenkinen ystävä linjan toisessa päässä on ihan hirmuisen kätevä olla olemassa. Vielä parempi, jos toisen maku ja mieltymykset ovat vuosien tuntemisen ansiosta melko hyvin tiedossa. Väittäisin että äidin kädenjälki näkyy meillä jollain tavalla joka ikisessä huoneessa – nimenomaan käsityöjuttujen kautta.

Keittiön kudotut pöytätabletit (oranssi) ja kierrätys-

farkun paloista ommellut farkkutabletit

© Sonja S.

Olohuoneen pikkuliinat: molempien kuteet värjätty
kasviväreillä (sipulinkuorilla), vasemassa sekaan
kudottu myös pajunoksia.

© Sonja S.

Eteisen tilaustyömatot ("Äiti, ehtisitkö tekemään meille..")

Koko perheen huovutetut tossut. Tossujen inspiraatio:

Kippuratossut

Huovutetut tossut

  Lehtitossut

(alunperin Suuri Käsityö -lehti, 11-12/ 2003)

© Sonja S.

Pitsipeitto. Tästä näin kuvan jossain käsityö-

kirjassa ja selostin idean Skypen kautta. Osa

pitseistä on jopa "mummin peruja", osa saatuja

ja itsekin lisättyjä. Aika huima!

(Tyynynpäälliset ompelin ja virkkasin itse.)

© Sonja S.

Lastenhuoneen helmat. Neulottuja mekkoja ja virkattuja hameita.

Joukossa on myös yksi mummon neuloma mekko (raidallinen,

toinen vasemmalla)

© Sonja S.

Kyllä vain, kuva myös kylppäristä. Mattoja! Ympyrä, perhonen

ja isoäidinneliö. Perhosen leveys on suurimmillaan noin 85 cm

ja idea saatu OmAKoppa-blogista

 (http://omakoppa.blogspot.fi/2011/04/perhonen-virkkausohje.html)

jota äitikin seurailee.

© Sonja S.

...Itsekin olen koettanut varovasti jättää jotain häntä lähelle:

Toissajoulun lahjapaketit odottamassa saajiaan. Nalle siskolle,

pikkuenkeli äidin iloksi. Amigurumit virkkaan yleensä

ilman mitään tiettyjä ohjeita.

© Sonja S.